Vierailimme nuorten syystapahtumassa (24.-25.10.08) Lohjan Vivamosssa rukoushuoneilemassa. Mukana kanavassa oli kuusi nuorta ja neljä vähän vanhempaa. Nuoret tulivat kanavaan kaivaten rauhoittumista ja Jumalan kohtaamista. Aloitimme huoneen rakentamisen tyhjentämällä kirpparin. Kerroimme vähän rukoushuoneista ja 24-7 sta yleisesti. Into rakentamiseen oli suuri ja aloitimme rukoilemalla. Osa innostui heti rakentamaan telttaa keskelle huonetta, toisilla oli mielessä erilaiset nurkkaukset. Ideat pulppuilivat ja “akvaario” alkoi näyttää yhä vähemmän tavalliselta huoneelta ja enemmän rukousmajalta. Huoneen ollessa valmis rukoilimme vielä kaikki yhdessä toinen toistemme puolesta. Jokainen nuori sitoutui vielä ottamaan itselleen puolen tunnin rukousvastuuvuoron sekä osa lupasi mainostaa rukoushuonetta kaikille iltaohjelmassa. Palaute kanavasta oli innostavaa: Jatka lukemista ‘Kokemuksia Vivamon rukoushuoneelta’
Arkisto kategorialle 'Tarinoita'
Sivu 3 / 3
Meitä oli Suomesta viiden hengen joukkue 12.-14.9. Southamptonissa 24-7 liikkeen kansainväliseen tapaamiseen, joka oli tänä vuonna nimeltään ’HOME’. Paikalla oli yli 300 osallistujaa aika monesta eri maasta. Reissun aikana tavattiin väkeä ainakin Uudesta-Seelannista, Australiasta, Etelä-Afrikasta, Brasiliasta, USA:sta, Kanadasta ja useista Euroopan maasta. Yhteys yli kansakuntien ja tunnustuskuntien rajojen oli vaikuttavaa. Yksi koskettavimmista jutuista oli, kun rukoiltiin yhdessä Isä meidän –rukous, jokainen omalla äidinkielellään.
Reissun kohokohta oli se, kun 24-7 liikkeen kansainvälinen johtotiimi halusi erityisesti siunata Suomea. Lauantai-illan tilaisuudessa kolme meistä pyydettiin eteen edustamaan Suomen 24-7 tiimiä ja koko maata. Johtotiimi (ruotsalaisilla ystävillä vahvistettuna :)) pesi meidän jalat samalla, kun koko yleisö rukoili. Saatiin monia koskettavia rukouksia ja profetioita sekä henkilökohtaiseen elämään että Suomelle. Tilanteessa oli todella vahva Pyhän Hengen läsnäolo. Hei, Suomi on ihan oikeasti Jumalan sydämellä!
- Sami
Asuin kesäkuun verran noin kahdentoista muun ihmisen kanssa samassa ympäristössä. Kyseessä oli iso kartanontapainen rakennus ja sen pihapiiri Suomen länsirannikolla. Pyhäranta sijaitsee Rauman ja Uudenkaupungin välissä. Miljöö oli mitä ihanin, pieni hiekkaranta, kaunis päärakennus, useampi sauna, paljon tilaa, luontoa ja rauhaa.
Kesäkuun mittaan keskusteluja käytiin muun muassa siitä, miten voisi parhaiten olla avoimesti osa ympäristöä. Tavoitteena ei siis todellakaan ollut olla mikään sulkeutunut luostariyhteisö, vaan enemmänkin ryhmä ystäviä, jotka viettävät kesää yhdessä. Osa porukasta kävi töissä lähikunnissa ja loput viettivät aikaansa miten parhaiten taisivat: pieniä kunnostustöitä ja projekteja tehden, lueskellen, piirtäen tai askarrellen, ongella, kävelemällä lähimpään kauppaan ostamaan jäätelöä, juttelemalla pihakeinussa tai viettämällä aikaa lasten kanssa. Suunnitelmana oli myös kehitellä jonkinlaista yhteistä rukousrytmiä päiviin. Sitä sitten haettiin yritysten ja erehdysten kautta, toisinaan vietettiin enemmän aikaa rukoillen ja toisinaan vähän vähemmän, joskus Isä meidän rukous ja joskus aikaa maalaten ja hiljaisuudessa. Jatka lukemista ‘Elämän oppitunteja’
..ajattelin tässä hiukan jakaa teille muille Breezessä mukana olleille millaista satoa näytti kesän rukous kantavan… Viime lauantaina sisareni ja hänen työnantajansa olivat menossa helluntaiseurakunnan nuorteniltaan eli FUELiin. Pyysivät minua mukaan. Myöhästyin kuitenkin taksikuljetuksesta ja olin jo jäämässä kotiin, kunnes isini rohkaisi lähtemään ja lainasi vielä autonkin. Saavuin Siionille ajoissa, niin että ehdin rauhassa parkkeerata autonkin siististi korkeista koroista huolimatta (tyttömäistä :).
Jo sisään seurakuntaan astuessa tuntui jotenkin tutulta, kuin olisi tullut
kotiin. Salissa istui ehkä 35 ihmistä, nuoria ja aikuisia.
Myöhemmin illan aikana sisään tuli vielä kymmenisen ihmistä.
Heti jo aluksi moikkaamaan tuli poika, joka oli miksaamassa kokouksessa,
johon päätimme 24-7Breezen ja hän tuntui rohkaistuneen ja iloitsevan
siitä, mitä kesällä oli tapahtunut. Jatka lukemista ‘Kohtaamisia’
Välillä tunnen olevani niin suomalainen. Uusille ihmisille puhuminen on pelottavaa ja omia rajoja joutuu rikkomaan jatkuvasti sosiaalisissa tilanteissa. Parasta on, että Jeesus haluaa olla niin kaikessa elämän keskipiste. Ja Jeesukseen katsoen voi löytää itsensä yllättävistä tilanteista, kuten päätyminen Tsekkiin kesäkuussa. Jatka lukemista ‘Jotain annettavaa’