Neljän päivän jatkuvan rukouksen jälkeen oli aika siivota ja tyhjentää rukousta varten sisustettu huone jonka paikallinen seurakunta oli antanut käyttöömme.Mieliimme hiipi kumma suru ja kaipaus, tuntui että huoneessa Jumala puhui sydämiimme kaipauksestaan asua kansansa keskuudessa. “Viipykää kanssani! …Asettakaa minut ajankäytössänne, suhteissanne, tekemisissänne etusijalle! Antakaa minun parantaa teidän haavanne, sulattaa sydämenne, avata silmänne! Jääkää kuuntelemaan kun puhun teille rakkaudestani; rakkaudestani teihin ja tähän kaupunkiin!” Raskain mielin riisuimme huoneen seiniltä Jumalan puoleen kirjoitetut rukoukset, kymmenet hänen eteensä kannetut nimet ja kauniit kankaat jotka puhuivat Iankaikkisen ihanuudesta.
Siitä on jo useampi vuosi kun oivalsin, että rukoilla voisikin koko yön. Rukous tuntui merkitykselliseltä ja mitä enemmän rukoilimme yhdessä, sitä vahvistuneemmaksi tunsin sydämeni. Vahvalla sydämellä jaksaa elämän taisteluissa. Jatkuvan rukouksen reunamilla löytyi uusia ystäviä joiden kanssa jakaa elämää, syntyi yhteisöjä jotka tahtoivat rakkaudellaan muuttaa ympäröivää yhteiskuntaa. Samalla kaiken keskipisteenä oli Herramme Jeesus, uskomme perustaja ja vahvistaja. Kun käännän katseeni Häneen ymmärrän kuka itse olen. Kun käännän katseeni häneen.
Yhtä minä rukoilen Herralta, sitä minä pyydän: että saisin asua Herran huoneessa kaiken elinaikani, katsella Herran suloisuutta ja tutkistella hänen temppelissänsä. Ps. 27:4
Joku sanoisi että Jumalan suojiin pakeneminen on pakoa todellisuudesta. Uskallan väittää vastaan – Ei! Jumalan suojiin pakenemisella on tarkoituksena, sen kohtaamisen antamalla voimalla voin kohdata järeimmätkin pimeyden aseet sekä suorana ja polvien horjumatta. Hän on väkevä Jumala, Hän auttaa. Hän on väkevä Jumala, Hänen avullaan voin auttaa muitakin. Tästä kohtaamisesta saan inspiraatiota kasvattaa ja vaalia elämässäni hengen hedelmiä: rakkautta, iloa, rauhaa, pitkämielisyyttä, ystävällisyyttä, hyvyyttä, uskollisuutta, sävyisyyttä, itsensähillitsemistä.
Olen ikuinen unelmoija, jalat maassa, pää pilvissä. Mutta vain pää pilvissä voi nähdä korkealta ja korkealle. Unelmoin eläväni yhteisössä, jossa on tila joka on pyhitetty yhteiselle, jatkuvalle ylistykselle ja rukoukselle. Tila joka on niin avoin että sinne voi kadulta tallustaa ja yhteisö jossa asuvat ihmiset ovat sitoutuneet Jumalaansa, sitoutuneet toisiinsa ja sitoutuneet muuttamaan maailmaa sillä rakkaudella, jolla meitä on rakastettu.
Herra on minun valkeuteni ja autuuteni: ketä minä pelkään! Herra on minun elämäni turva: ketä minä vapisen! Kun pahat käyvät minun kimppuuni, syömään minun lihaani, niin he, minun ahdistajani ja vihamieheni, kompastuvat ja kaatuvat. Vaikka sotajoukko asettuisi minua vastaan, ei minun sydämeni pelkäisi; vaikka sota nousisi minua vastaan, siinäkin minä olisin turvassa.
Yhtä minä rukoilen Herralta, sitä minä pyydän: että saisin asua Herran huoneessa kaiken elinaikani, katsella Herran suloisuutta ja tutkistella hänen temppelissänsä.
Sillä hän kätkee minut majaansa pahana päivänä, hän suojaa minua telttansa suojassa, korottaa minut kalliolle.
Niin kohoaa nyt minun pääni vihollisteni yli, jotka minua ympäröivät, ja minä uhraan riemu-uhreja hänen majassansa, Herralle minä veisaan ja soitan.
Herra, kuule minun ääneni, kun minä huudan, armahda minua ja vastaa minulle. Minun sydämeni vetoaa sinun omaan sanaasi: “Etsikää minun kasvojani”. Herra, minä etsin sinun kasvojasi. Älä kätke minulta kasvojasi, älä työnnä vihassa pois palvelijaasi. Sinä olet minun apuni, älä minua jätä, älä minua hylkää, pelastukseni Jumala.
Vaikka minun isäni ja äitini minut hyljätkööt, niin Herra minut korjaa.
Neuvo, Herra, minulle tiesi ja johdata minua tasaista polkua minun vihamiesteni tähden. Älä anna minua alttiiksi ahdistajaini vimmalle, sillä väärät todistajat nousevat minua vastaan ja puuskuvat väkivaltaa.
Mutta minä totisesti uskon näkeväni Herran hyvyyden elävien maassa.
Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa.
Psalmi 27
