/ / / / Unohditko? / Rekisteröidy
Löydä salasana Peruuta

Arkisto kategorialle 'Tarinoita'

Turussa tapahtuu!

HOPE-tapahtuman rukoushuone rakennettiin tänä vuonna konserttitalon aulaan,heti näytteilleasettajien perään. Mukana olivat muutama 24-7 tiimin jäsen ja monia turkulaista nuorta aikuista. Olimme 24-7laisina myös rukouspalvelu-tiimissä.Sanaa tapahtumassa jakoi Mike Pilavachi. Ehkä parhaiten jäi mieleen hänen opetuksensa kolmiyhteisestä Jumalasta, joka on yhteisö: Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat aina olleet ja aina rakastaneet toisiaan ja tähän yhteyteen, pyhään tanssiin, Hän kutsuu meitä mukaan! Jumalan persoona on yhteisö (God in His person is community); ja siksi suurin aikamme epäjumala on individualismi.
Arto Kemlin rukoushuoneessa

Meillä oli myös mahdollisuus tavata Arto Kemliniä, joka innostui rukouksesta luettuaan Punaisen Kuun Aikaan-kirjan. Hänelle tuli heti mieleen, että ensimmäinen rukousviikko tulisi alkaa 1.9. Hän alkoi koota tiimiä toukokuussa ja elokuussa he eivät vielä tienneet, missä rukoushuone voitaisiin pitää. Palaset osuivat kuitenkin kohdalleen ja Turun pastoreiden rukousyhteyden siunaamana he saivat käyttöönsä helluntaiseurakunnan Mix-kahvilan viikoksi joka kuukausi. Turussa järjestetään koko kaupungin laajuinen rukousilta aina kuukauden viimeinen torstai ja nyt sitä seuraavan kuukauden ensimmäinen päivä pyörähtää rukousviikko käyntiin. Tässä linkki nettiartikkeliin Turun 24-7 rukoushuoneesta: http://www.seurakuntauutiset.fi/artikkelit/1003/rakentuisitko-rukoilemalla-rukousketjussa

HOPE-tapahtumasta vastaa Turun Vapaakirkko ja he ovat sitoutuneet järjestämään sitä seuraavat 8 vuotta. Kokouksissa oli ihanasti aikaa ylistykselle ja rukouspalvelulle, muutenkin rento meininki ja tuntui kuin olisimme olleet perheen keskellä. Uskon että Vapaakirkko on monien mahdollisuuksien edessä. Rukoillaan erityisesti Tommi ja Hanna Koivusen puolesta – Tommi johtaa koko Vapaakirkon nuorten ja lasten työtä – sekä Teemu ja Ansku Sormusen puolesta, jotka johtavat HOPEa.

Kuplivaa odotusta Tampereella

Puoli vuotta olemme nyt Tampereen Hervannassa asustelleet ja kuulostelleet Jumalan suunnitelmia tälle omaleimaiselle kaupunginosalle. Arki on asettunut jokseenkin omiin uomiinsa ja koko perhe pikkuhiljaa kotiutunut uuteen kaupunkiin. Jumala on pitänyt huolta meistä ja siunannut uusilla ystävyyssuhteilla sekä aineellisesti.
Olemme saaneet monissa asioissa kokea Jumalan rauhaa ja ihmeellistä johdatusta asioiden ja tilanteiden etenemisessä. Arki tuntuu jokseenkin rauhalliselta (jos nyt lapsiperheessä arki koskaan rauhallista onkaan), mutta ulkopuolella ilmassa tuntuu jännittävää odotusta.

Olen ollut nyt vuoden alusta työkokeilussa Hervannan ev.lut. seurakunnalla ja päässyt seuraamaan läheltä tämän ennestään hieman jopa vieraan kirkkokunnan toimintaa. Ilokseni olen päässyt tutustumaan muutamiin todella innostaviin ja täynnä Henkeä oleviin ihmisiin. Jumala on rikkonut joitakin ennakkoasenteita, joita minulla tiedostamattani on ollut.

Olemme perheenä mukana mm. seurakunnan Rukouksen Talo-tiimissä ja levittämässä yhdessä muutamien muiden kanssa Jumalan antamaa innostusta rukouksen merkityksestä. Unelma omasta rukoushuoneesta elää edelleen.

Seurakunta elää monien muutoksien aikaa, sillä suunnitelmissa on mm. Tampereen ev. lut. seurakuntien yhdistämishanke. Yhdistyminen toteutuessaan toisi uusia mahdollisuuksia sekä uusia haasteita toimintaan. Rukoillaan, että Jumalan tahto toteutuu mahdollisten yhdistämisien suhteen. Hervannassa aloittelee myös uusi pastori työtään ja hänen suuri intohimonsa on yhteisöllisyys! Rukoillaan myös, että hän löytäisi oikeat ihmiset ja työkalut Jumalan mielen mukaisen yhteisön rakentamiseen.

Uskomme, että Jumalalla on paljon hyviä suunnitelmia Hervannan lähitulevaisuudelle! Odotamme siis seuraavaa päivää mielenkiinnolla.

Anni ja Antti

Anni ja Antti

 

Teitä siunaten,

Perhe Vanhala

Rukousvastauksia

Tammikuun lopulla olimme Laura, Vilja, John ja Mimosa Lahdessa LahtiHOPE:n PrayStation-tapahtumassa.  Siellä otettiin tällaisia “Rukousvastaus”-kuvia. Kuvat puhukoon puolestaan.

Elämää Tampereella

Olemme nyt asuneet täällä Tampereella noin kaksi ja puoli kuukautta. Se on lyhyt aika, mutta täällä on ehtinyt tapahtua paljon. Jumala on siunannut meitä uusilla ystävillä ja ihmeellisillä yhteyksillä.

Syyskuun lopulla saimme yllättäen ystävän kautta kutsun paikallisen seurakunnan kerran kuussa järjestettävään Rukousvartio-kokoontumiseen. Kuulimme myös, että heidän kokoontumispaikastaan haluttaisiin sisustaa huone rukoukselle. Edellisenä iltana olimme saaneet pienlentokoneella yllätysvieraita pääkaupunkiseudulta, jotka ovat olleet usein rohkaisemassa uusia ihmisiä rukouksen huoneisiin liittyen. Jumalalla oli selvästikin suunnitelmia tuon tavallisen lauantai-illan suhteen. Olimme kaikki todella innoissamme ja lähdimme mielenkiinnolla tuohon iltaiseen kokoontumiseen. Kokoontumispaikkana oli kerrostalon alakerrassa sijaitseva seurakunnan omistama kerhohuone. Paikalla oli noin 8 ihmistä ja he olivat iloisen yllättyneitä kun meitä saapuikin 8 lisää. Saimme yhdessä rukoilla, jakaa unelmiamme ja rohkaista heitä jatkamaan eteenpäin. Ihmiset olivat todella rohkaistuneita ja innoissaan. Tuona iltana Jumala puhui sydämelleni: ” Tutustu näihin ihmisiin ja ystävysty heidän kanssaan ja annan tukesi sille, mitä he ovat tekemässä”.

On ollut ihana tutustua ihmisiin, jotka janoavat Jumalan läsnäoloa sekä haluavat nähdä asuinalueensa muuttuvan ja ovat syttyneet rukoilemaan intensiivisesti muutoksen puolesta. Tällä hetkellä tuota rukouksen huoneeksi sisustettavaa kerhotilaa käyttävät viikolla mm. partiolaiset ja sen sisustaminen onkin haaste, jotta kaikki voivat sitä käyttää sovussa. Unelmana on, että ensi vuonna voisimme pitää siellä rukousvuorokausia viikonloppuisin.

Viikolla 47 on jälleen Rukousvartion kokoontuminen ja pääsemme yhdessä sisustamaan tuota huonetta.

Katsomme uteliaana tulevaisuuteen ja odotamme innolla mitä kaikkea Jumalalla on meille varattuna. Kun oma olo on kovin pieni, nöyrä ja asenteena eräänlainen ”enhän minä ole mitään”, niin Jumala kuljettaa seikkailusta seikkailuun ja antaa ihmeellisen voiman sekä viisauden olla läsnä ja käytettävissä.

-Perhe Vanhala

Aarretta etsimässä

Pari viikkoa sitten lauantaina pienellä porukalla kokoonnuimme Jamesin ja Daven olohuoneen. Viisi minuuttia rukousaikaa, pojat kellottivat ajan. Pyysimme Pyhää Henkeä puhumaan meille. Kirjoitimme jokainen oman listamme tuntomerkeistä, paikoista, erityisistä rukousaiheista ja mahdollisista tarpeista sekä nimistä. Kun minuutit olivat kuluneet, kiitimme Jumalaa ja lähdimme iloisin mielin matkaan. Jonkun lista oli täynnä, jollakin mieleen oli tullut vain muutama sana. Emme olleet kulkeneet kauaskaan, kun näin vanhemman herrasmiehen johon muutama tuntomerkki listoissamme sopi. “Anteeksi herra,” kysyin “olemme metsästämässä aarteita, ja saattaisitte olla yksi aarteistamme. Sanooko mikään muu asia listallani teille mitään?” Kävi ilmi että vanhanherran englanti ei ollut mitä parhainta, hän oli Italiasta kotoisin. Koetin selittää yksinkertaisemmin mitä olemme tekemässä ja kysyin olisiko mitään mitä voisin rukoilla hänen puolestaan. Hän iloistui kuullessaan olevansa Jumalan aarre ja kertoi olevansa katolinen. Rukousta hän ei tarvinnut mutta kertoi itse rukoilevansa sunnuntaisin kirkossa. Hetken juteltuamme jatkoimme matkaamme eri suuntiin.

Kiireisellä pääkadulla tuntuikin paljon vaikeammalta lähestyä ihmisiä. Isä, kenelle haluat puhua tänään, ketä haluaisit siunata? Yhtäkkiä kaikki ihmiset alkoivat näyttää aarteilta. Jatka lukemista ‘Aarretta etsimässä’