Tekijäarkisto 'pkkari'

Asuin kesäkuun verran noin kahdentoista muun ihmisen kanssa samassa ympäristössä. Kyseessä oli iso kartanontapainen rakennus ja sen pihapiiri Suomen länsirannikolla. Pyhäranta sijaitsee Rauman ja Uudenkaupungin välissä. Miljöö oli mitä ihanin, pieni hiekkaranta, kaunis päärakennus, useampi sauna, paljon tilaa, luontoa ja rauhaa.

Kesäkuun mittaan keskusteluja käytiin muun muassa siitä, miten voisi parhaiten olla avoimesti osa ympäristöä. Tavoitteena ei siis todellakaan ollut olla mikään sulkeutunut luostariyhteisö, vaan enemmänkin ryhmä ystäviä, jotka viettävät kesää yhdessä. Osa porukasta kävi töissä lähikunnissa ja loput viettivät aikaansa miten parhaiten taisivat: pieniä kunnostustöitä ja projekteja tehden, lueskellen, piirtäen tai askarrellen, ongella, kävelemällä lähimpään kauppaan ostamaan jäätelöä, juttelemalla pihakeinussa tai viettämällä aikaa lasten kanssa. Suunnitelmana oli myös kehitellä jonkinlaista yhteistä rukousrytmiä päiviin. Sitä sitten haettiin yritysten ja erehdysten kautta, toisinaan vietettiin enemmän aikaa rukoillen ja toisinaan vähän vähemmän, joskus Isä meidän rukous ja joskus aikaa maalaten ja hiljaisuudessa. Jatka lukemista ‘Elämän oppitunteja’

..ajattelin tässä hiukan jakaa teille muille Breezessä mukana olleille millaista satoa näytti kesän rukous kantavan… Viime lauantaina sisareni ja hänen työnantajansa olivat menossa helluntaiseurakunnan nuorteniltaan eli FUELiin. Pyysivät minua mukaan. Myöhästyin kuitenkin taksikuljetuksesta ja olin jo jäämässä kotiin, kunnes isini rohkaisi lähtemään ja lainasi vielä autonkin. Saavuin Siionille ajoissa, niin että ehdin rauhassa parkkeerata autonkin siististi korkeista koroista huolimatta (tyttömäistä :).

Jo sisään seurakuntaan astuessa tuntui jotenkin tutulta, kuin olisi tullut
kotiin. Salissa istui ehkä 35 ihmistä, nuoria ja aikuisia.
Myöhemmin illan aikana sisään tuli vielä kymmenisen ihmistä.
Heti jo aluksi moikkaamaan tuli poika, joka oli miksaamassa kokouksessa,
johon päätimme 24-7Breezen ja hän tuntui rohkaistuneen ja iloitsevan
siitä, mitä kesällä oli tapahtunut. Jatka lukemista ‘Kohtaamisia’