Kuukausittainen arkisto joulukuu, 2010

24/7 rukoustiimillä oli ilo olla mukana Roihuvuoren seurakunnan nuortenillassa. Jaoimme ajatuksia Jeesuksesta, rukouksesta ja elämästä nuorille, ja vietimme kanssaan yhden illan. Niin rohkaisevaa nähdä nuoria, joilla on into elämään, ja rakkaus Jumalaan.

 Rakensimme muutaman rukousalttarin, joista kokosimme rukousradan nuorille. Ensimmäisessä pisteessä sai jättää omat synnit, huolet ja murheen Jeesuksen ristin juurelle. Siitä siirryttiin kohtaan, jossa sai tutkia Jumalan ajatuksia omasta itsestään, ja miettiä, mitä kaipaisi kuulla Jumalalta juuri nyt omasta identiteetistään. Peilien vieressä oli pieniä lappuja, joissa luki Raamatun totuuksia siitä, mitä olemme Jumalan silmissä, ja halutessaan mieleisensä lapun sai ottaa matkaansa.

 Sen jälkeen sai hiljentyä Jeesuksen kuulemispisteessä, johon olimme kaikenvaralta lainanneet parit kuulosuojaimet, jos ulkoinen meteli meinasi hämärtää ääntä . Sen jälkeen sai vielä kirjoittaa lapulle, mitä kuuli Jeesuksen puhuvan, rohkaisuksi muillekin.

 Viimeisessä huoneessa sai pyykinarulle kiinnittää lappuja, joissa rukoiltiin ystävien ja tuttujen puolesta, jotka kaipasivat rukousta. Roihuvuoren nuorisotyötekijä vielä jakoi laput iltahartaudessa jokaiselle, ja esirukoilimme yhdessä näiden ihmisten puolesta.

 Lisäksi viimeisestä huoneesta löytyi vielä paperoitu seinä, ja maaleja, jossa omat rukoukset, ajatukset ja sydämen tunnot sai maalata ja kirjoittaa. Nuoret piirsivät, kirjoittivat ja maalasivat paperin täyteen rohkaisua ja rukousta.

Jeesus sanoi vielä: ”Kuvitelkaa, että joku teistä menee keskellä yötä ystävänsä luo ja sanoo: Veli hyvä, lainaa minulle kolme leipää. Eräs ystäväni poikkesi matkallaan luokseni, eikä minulla ole tarjota hänelle mitään. Toinen vastaa sisältä: Älä häiritse minua. Ovi on jo lukossa, ja minä olen nukkumassa lasten kanssa. En minä voi nousta antamaan mitään. Mutta minä sanon teille: vaikka hän ei nousisikaan antamaan toiselle leipää pelkkää ystävyyttään, hän kuitenkin tekee sen, kun tämä hellittämättä pyytää, ja hän antaa niin paljon kuin toinen tarvitsee. Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Luuk. 11:5-10

Ihmiset ovat usein kärsimättömiä. On luonnollista, ettemme osaa katsoa suurta kokonaisuutta, elämme usein vain omassa todellisuudessamme, oman kiireen ja tekemisen keskellä. Kaupassakin ihmiset vaihtavat melko nopeasti kassaa jos jokin viivyttää. Haluamme asioiden sujuvan nopeasti ja vaivattomasti, junien kulkevan aikataulun mukaan ja kassajonon liikkuvan sujuvasti. Emme jaksa odottaa ”ylimääräistä”.

Muutama päivä sitten, harmitellessani epäselviä tulevaisuuden asioitani, pysähdyin miettimään odottamista ja sitkeyttä rukouksessa. Onko minulla kestävyyttä, kärsivällisyyttä? Kolkutanko niin kauan, että minulle avataan ovi? Luovutanko kenties, jos vastaus ei tule heti? Mitä jos vastaus on kilpikonnavastaus ja matkalla siis, hitaammin vain kuin toivoisin. Mitä jos kilpikonna pysähtyy matkalla? Muutama kilpikonna taitaa olla jossain matkalla, sillä minulla on monta asiaa joiden suhteen tekisi mieli luovuttaa. Kilpikonnavastaukset koettelevat luottamustani. Luulen kuitenkin, että se tekee hyvää. Se pitää minut entistä sitkeämpänä rukouksessa, entistä enemmän odotan, millaisia ovat nuo vastaukset. Vastaukset tulevat kyllä, Jumalan aikataulussa.

-Milka