/ / / / Unohditko? / Rekisteröidy
Löydä salasana Peruuta

Kuukausittainen arkisto marraskuu, 2010

Elämää Tampereella

Olemme nyt asuneet täällä Tampereella noin kaksi ja puoli kuukautta. Se on lyhyt aika, mutta täällä on ehtinyt tapahtua paljon. Jumala on siunannut meitä uusilla ystävillä ja ihmeellisillä yhteyksillä.

Syyskuun lopulla saimme yllättäen ystävän kautta kutsun paikallisen seurakunnan kerran kuussa järjestettävään Rukousvartio-kokoontumiseen. Kuulimme myös, että heidän kokoontumispaikastaan haluttaisiin sisustaa huone rukoukselle. Edellisenä iltana olimme saaneet pienlentokoneella yllätysvieraita pääkaupunkiseudulta, jotka ovat olleet usein rohkaisemassa uusia ihmisiä rukouksen huoneisiin liittyen. Jumalalla oli selvästikin suunnitelmia tuon tavallisen lauantai-illan suhteen. Olimme kaikki todella innoissamme ja lähdimme mielenkiinnolla tuohon iltaiseen kokoontumiseen. Kokoontumispaikkana oli kerrostalon alakerrassa sijaitseva seurakunnan omistama kerhohuone. Paikalla oli noin 8 ihmistä ja he olivat iloisen yllättyneitä kun meitä saapuikin 8 lisää. Saimme yhdessä rukoilla, jakaa unelmiamme ja rohkaista heitä jatkamaan eteenpäin. Ihmiset olivat todella rohkaistuneita ja innoissaan. Tuona iltana Jumala puhui sydämelleni: ” Tutustu näihin ihmisiin ja ystävysty heidän kanssaan ja annan tukesi sille, mitä he ovat tekemässä”.

On ollut ihana tutustua ihmisiin, jotka janoavat Jumalan läsnäoloa sekä haluavat nähdä asuinalueensa muuttuvan ja ovat syttyneet rukoilemaan intensiivisesti muutoksen puolesta. Tällä hetkellä tuota rukouksen huoneeksi sisustettavaa kerhotilaa käyttävät viikolla mm. partiolaiset ja sen sisustaminen onkin haaste, jotta kaikki voivat sitä käyttää sovussa. Unelmana on, että ensi vuonna voisimme pitää siellä rukousvuorokausia viikonloppuisin.

Viikolla 47 on jälleen Rukousvartion kokoontuminen ja pääsemme yhdessä sisustamaan tuota huonetta.

Katsomme uteliaana tulevaisuuteen ja odotamme innolla mitä kaikkea Jumalalla on meille varattuna. Kun oma olo on kovin pieni, nöyrä ja asenteena eräänlainen ”enhän minä ole mitään”, niin Jumala kuljettaa seikkailusta seikkailuun ja antaa ihmeellisen voiman sekä viisauden olla läsnä ja käytettävissä.

-Perhe Vanhala

Aarretta etsimässä

Pari viikkoa sitten lauantaina pienellä porukalla kokoonnuimme Jamesin ja Daven olohuoneen. Viisi minuuttia rukousaikaa, pojat kellottivat ajan. Pyysimme Pyhää Henkeä puhumaan meille. Kirjoitimme jokainen oman listamme tuntomerkeistä, paikoista, erityisistä rukousaiheista ja mahdollisista tarpeista sekä nimistä. Kun minuutit olivat kuluneet, kiitimme Jumalaa ja lähdimme iloisin mielin matkaan. Jonkun lista oli täynnä, jollakin mieleen oli tullut vain muutama sana. Emme olleet kulkeneet kauaskaan, kun näin vanhemman herrasmiehen johon muutama tuntomerkki listoissamme sopi. “Anteeksi herra,” kysyin “olemme metsästämässä aarteita, ja saattaisitte olla yksi aarteistamme. Sanooko mikään muu asia listallani teille mitään?” Kävi ilmi että vanhanherran englanti ei ollut mitä parhainta, hän oli Italiasta kotoisin. Koetin selittää yksinkertaisemmin mitä olemme tekemässä ja kysyin olisiko mitään mitä voisin rukoilla hänen puolestaan. Hän iloistui kuullessaan olevansa Jumalan aarre ja kertoi olevansa katolinen. Rukousta hän ei tarvinnut mutta kertoi itse rukoilevansa sunnuntaisin kirkossa. Hetken juteltuamme jatkoimme matkaamme eri suuntiin.

Kiireisellä pääkadulla tuntuikin paljon vaikeammalta lähestyä ihmisiä. Isä, kenelle haluat puhua tänään, ketä haluaisit siunata? Yhtäkkiä kaikki ihmiset alkoivat näyttää aarteilta. Jatka lukemista ‘Aarretta etsimässä’

Uudestakaupungista

Moi,

Järjestimme Uudenkaupungin Vapaaseurakunnassa 6. – 7.11. pienen rukousketjun 24/7:n hengessä. Aloitimme la aamulla 8:00 yhteisellä tunnin ylistys ja opetussessiolla ja siitä jatkoimme rukousta su klo 18:00 asti, jolloin viikottainen Jumalanpalveluksemme alkoi. Oli todella hieno nähdä ja kuulla kuinka ihmiset innoistuivat rukouksesta. Eräs rukoilija sanoi, että oli todella koskettavaa saapua rukoushuoneeseen, kun siellä edellistä vuoroa pitävät itkivät ilosta. Eräs sanoi jälkeenpäin, että viikkonloppu inspiroi hänen rukouselämäänsä aivan uuteen ulottuvuuteen.

Ihmeellisintä ja hienointa omasta mielestäni on se, että ihmiset oikeasti innostuivat. Meitä oli niin pieni porukka, että pelkäsimme oikeasti että kaikki vuorot eivät tule täyteen – mutta jokainen vuoro tuli täytettyä. Todella monet myös sanoivat, että eihän tämä jää tähän – kai me jatkamme uusilla viikonlopuilla, ehkä pidemmälläkin ajanjaksolla ja ehkä muiden seurakuntien kanssa yhdessä :)

Terveisin Heikki Ellä

Valtakuntaa Hyvinkäällä

Valtakuntaa Hyvinkäällä

Kauniiseen venäläistyyliseen huiviin kietoutunut Silla haki meidät rukoushuoneelle. Hyvinkään ihanat rukoilijanaiset olivat taas kokoontuneet mummonkammarille rukoilemeen 24/1. Tälläkertaa meillä oli etuoikeus päästä mukaan tutustumaan näihin rohkaiseviin naisiin, Hyvinkääseen ja sen seurakuntaan.

Ilo ja rohkaisu valui sydämeen tuon päivän kohtaamisten kautta. Sillan ja Tuiskun kanssa suuntasimme Hyvinkään nuorisotilan 100-vuotissynttäreille, jossa moikkasimme nuorisotyöntekijöitä ja katsastimme tilaan varatun hiljentymishuoneen. Unelma rukoushuoneesta seurakunnan nuorten kanssa alkoi itää!

Nuorten parista siirryttiin mummonkammarille, jossa rukousvuorokausi aloitetiin yhteisellä rukouksella, ja tuntui siunatulta rukoilla ja laulaa virsiä yhdessä monen eri sukupolven kanssa!

Tuiskun terveiset rukoushuoneelta ovat seuraavanlaiset:

Irrottautuminen 24/7 -rukoukseen on tietoista Jumalan kasvojen etsimistä, pyrkimistä

päästä lähelle Jeesusta. Koen, että Mummonkammarin alttarilla palaa rukoustuli,

jonka äärellä Jumala puhuu, antaa minun omalla tavallani tuoda sydämeni hänelle.

Aika käy lyhyeksi, tunti on liian lyhyt aika, kun haluan laulaa, rukoilla, lukea sanaa,

muistaa esirukouksessa tätä kaupunkia ja maata, perhettä ja sukua, rukoilla niiden asioiden puolesta, jotka mieleeni nousevat.

Rukoukselle erotetussa paikassa saan olla aidoimmillani Pyhän edessä. Saanko vastauksia?

Rukous muuttaa minua itseäni! Rukouksessa saan hengittää itseeni Pyhän läsnäoloa.

Siinä on välitön vastaus rukoilemiseen.

Rukous on välillä myös taistelua, kamppailua pahaa vastaan, syyttäjän vaientamista, turvautumista

Jeesukseen. Rukous ei ole suoritus vaan etuoikeus!

Vuoron vaihtuessa seuraava rukoilija huokaisee tullessaan sunnuntaiaamuna kello 6 : -Me olemme niin etuoikeutettuja, kun saamme olla mukana tässä!

Haluaisitko sinä, että 24/7-rukoustiimi kävisi vierailulla rukoushuoneessanne, seurakunnassanne tai kodissanne? Ota rohkeasti yhteyttä, me tykätään matkustaa!