Välillä tunnen olevani niin suomalainen. Uusille ihmisille puhuminen on pelottavaa ja omia rajoja joutuu rikkomaan jatkuvasti sosiaalisissa tilanteissa. Parasta on, että Jeesus haluaa olla niin kaikessa elämän keskipiste. Ja Jeesukseen katsoen voi löytää itsensä yllättävistä tilanteista, kuten päätyminen Tsekkiin kesäkuussa.
Lähdin Brnoon 24-7 Euro Gathering viikonloppuun innolla, mutta vähintään yhtä paniikissa. Oon ehkä aina ajatellu, että mulla ei ole mitään järkevää sanottavaa. Kun toiset on puhunu siitä miten kivaa on tavata uusia ihmisiä ja saada ystäviä eri maista, oon aina ajatellut, että se ei ainakaan ole mun juttu.
Saavuttiin Annamarin kanssa Brnoon puolen yön aikaan. Kaikki ovet olivat kiinni eikä kukaan tullut avaamaan, vaikka soitimme ovikelloa useasti. Lopulta päädyimme soittamaan ainoaan numeroon, joka meillä oli. Herättämämme naishenkilö lupasi tulla puolen tunnin kuluttua avaamaan meille oven. Siinä vasta suomalaiselle haluan olla seinä-luonteelle kasvamista. Ensin joku tulee yhdeltä yöllä puolen tunnin ajomatkan päästä, kesken unien avaamaan meille oven. Sitten aamulla herätessämme muut ovat aamupalalla ovemme ulkopuolella ja heräämme huoneesta, jonka ovessa on lappu jossa kielletään häiritsemästä suomalaisia tyttöjä. Yllättäen kaikki tiesivät meidän olevan ne kaksi suomalaista…
Olin jostain kumman syystä, joka taisi olla Jeesus, rukoillut, että voisin olla keskittymättä siihen mitä en oo ja sen sijaan keskittyä siihen mitä Jeesus on. Se oli ehkä avain juttu koko viikonlopussa. Jeesus yllätti täysin, taas kerran. Olikin aivan mahtavaa jutella ihmisten kanssa, kuulla tarinoista, unelmia, kokemuksia ja seikkailuja eri Euroopan maista tulevilta ihmisiltä. Huippua oli nauraa, syödä ja rukoilla yhdessä. Luulen, että sain ehkä muutaman uuden ystävän (:
Parasta kuitenkin koko viikonlopussa oli rukoileminen eri Euroopan eri maiden puolesta. Jeesus niin pehmitti mun sydäntä. Hassuinta koko jutussa oli se, että kun jokaisen maan edustajan piti tulla vuorotellen rukoilemaan oman maansa puolesta, niin me suomalaiset mentiin ensimmäisinä. En vieläkään ihan tajua. Oli niin ihanaa olla siinä muiden eurooppalaisten ympäröimänä ja siunata omaa maata ja kansaa. Siinä hetkessä vaan tajusi niin paljon sitä, että ehkä meidät suomalaiset on tarkoitettu siunaamaan. Siunaamaan toisia siitä huolimatta, että luulemme että emme ole tarpeeksi. Siunaamaan ohi sen mitä emme osaa. Siunaamaan, vaikka emme koskaan saisi mitään takaisin. Siunaamaan, koska kyse on Jeesuksesta.
Vilja
0 vastausta